Maakuntalintu

Sinirinta (Luscinia svecica)

Lintutieteellisen Yhdistyksen Liiton asettama asiantuntijaraati valitsi maakunnille tunnuslinnut 2.6.1985. Valinnan pohjalla oli keväällä 1985 pidetyt yleisöäänestykset sekä biologiset näkökohdat. Lapin maakunta linnuksi valittiin Sinirinta.

Sinirinta luonnossa

Sinirinta on noin 15 cm pitkä. Sinirinnan pyrstön tyven väri on punaruskea. Koirassinirinnan tunnistaa helposti sinisestä kurkusta ja punaisesta rintavyöstä. Naaraan vaaleaa kurkkua reunustaa leveä musta leukajuova sekä selkeä rintavyö.

Sinirinta on yleinen Suomessa, mutta kesäinen levinneisyysalue ei juuri ulotu Peräpohjolaa etelämmäksi. Sinirinnan pesimisympäristöjä ovat tunturikoivikot, tunturien puronvarsien pajukot sekä soiden ja järvien reunapensaikot. Sinirinta ei ole ihmisarka, vaan se kelpuuttaa myös pesimisalueiksensa pihamaita ja muita ihmisasumuksien lähialueita. Sinirinta pysyy Etelä-Suomessa melko pitkälle syksyyn, ennen kuin se muuttaa talvehtimaan Etelä-Aasiaan ja Keski-Afrikkaan.

Sinirinta munii kesäkuun alkupäivinä 6 tai 7 munaa kerralla, joskus harvoin vain viisi.

Sinirinnan laulu on monivivahteista ja erittäin taidokasta, ja se voi laulaa useita tunteja yhteen menoon. Sinirinnalla on tapana matkia toisten lintujen varoitusääniä. Koiraat voivat myös joskus sisällyttää lauluihinsa runsaasti muiden lintulajien matkintoja.

Sinirinta piirrettynä. Vasemmalla naaras ja oikealla koiras

Lähteet:
Génsbøl, Christensen, Koskimies, 1999, Peippo ja Pulmunen, WSOY
Lars Imby,1999, Suomen linnut, Gummerus Oy

Kuvat
Sinirinta luonnossa: Martti Rikkonen
Sinirinta piirrettynä: Génsbøl, Christensen, Koskimies, 1999, Peippo ja Pulmunen, WSOY, s.197